Svibystä lähtö oli lähes mielenkiintoinen. Laiturista lähtiessä kyttäsimme hieman tyynempää hetkeä. Tuulimittarin näyttäessä 12 m/s ymmärsimme hetken olevan käsillä. Siivosti pääsimme irroittautumaan, vaikka tuuli oli hieman sivusta.

Svibystä ulos (koneella) ajaminen oli sekin melko mielenkiintoista, sillä terävä, joskaan ei mitenkään älyttömän korkea, aallokko ja kova vastatuuli pitivät huolen hitaasta etenemisestä. Rohukülan edustalla kun käännyimme sivumyötäiseen kohti pohjoista ja Suomenlahtea, siirryimme purjeille. Keskimääräinen tuuli oli noin 14 m/s ja vauhti pelkällä kolmosgenoalla ei laskenut juuri alle 7 solmun, joten päätimme antaa isopurjeelle hieman vapaata. Myöhemmin sillekin tuli käyttöä, kun tuuli himmasi kympin hujakoille. Vaikka matka taittui lähes olemattomassa ajassa, väsytti keli miehistöä sen verran, että päätimme puikata Dirhamiin pizzalle. Strategiset numerot Sausaliton mittaristossa näyttivät 17 (m/s kovin puuska), 8,8 (max speed) ja 6,8 (average speed).

Dirhamissa ei sinänsä ole mitään uutta kerrottavaa. Paitsi, että tänä vuonna baarista ei enää saanut pizzoja (muuta sapuskaa kyllä). Illalla grillasimme naapuriveneen miehistön kanssa aallonmurtajalla ja mehustelimme vanhoja muistoja. Dirhamissa ollaan poikettu lähes joka reissulla vuodesta 2002 lähtien (sen sijainnin vuoksi) ja nähty sen kehitys mereen vajoamaisillaan olevasta kalasatamasta ja laivojen hautuumaasta nykyaikaiseksi satamaksi. Samalla, vaikka paikka toki on varsin miellyttävä oiketa ja on kivaa saada laiturilta ruokaakin, se on muuttunut hieman hajuttomaksi paikaksi entiseen verrattuna. Muistanpa sellaisenkin reissun, olisko ollut vuonna 2003, kun laiturille oli kipattu rekallinen paskaa odottamaan laivakyytiä…