Nauvon erikoisuus on "ritsapaikka". Keula ajetaan kuvan kumilenkkiin ja köydet vedetään perästä laituriin. Ei paras mahdollinen ratkaisu perästä kapealle ja keskeltä leveälle purjeveneelle, sillä köydet jäävät helposti hankaamaan kylkiä.

Ihmiset ovat hulluja. Kymmeneltä aamulla, kun olin hakemassa tuoreita sämpylöitä satamakonttorista aamiaispöytään, illalla lähes täysi satama oli jo lähes tyhjä. Lomalaiset olivat lähteneet kiireellä ryysäämään seuraavaan satamaan. Puolilta päivin, kun me olimme saaneet aamiaisen syötyä ja laitettua veneen purjehdusvalmiiksi, satamaan virtasi veneitä letkassa sisään. Kolmen maissa perillä Nauvossa oli enää muutama “ritsapaikka*” jaossa laiturin matalassa päässä. Onneksi Sausaliton syväys on vain 1,5 metriä.

Perillä koeajoimme Hanko Sushiksi muuttuneen sushibaarin (ent. Nagu Samurai sushi). Uusien omistajien myötä ainoa paikallinen raaka-aine, kylmäsavusilakka, oli poistunut listalta. Riisi oli kummallisen jääkaapin makuista 20 minuutin odottelusta huolimatta, Tamago oli selvästi säilyketavaraa ja lohinigiri peukalonpään kokoinen. Kala oli sentään tuoreen makuista. Ei mitenkään häävi kokemus tällä kertaa. Suurempi pettymys kuitenkin oli, kun illallispaikaksi aiottu Lanterna oli suljettu kokin maatessa sairaana.

Päädyimme illallistamaan Escaleen. Pihvi oli ensiluokkaisen murea, mutta ehkä vähän (kuten pippuripihvit yleensäkin) yllätyksetön ja tylsä. Tuulin ahvenet selkeästi ylihintaisia. Kävimme perjantai-illan puhteeksi siemailemassa oluita ravintolalaiva Najadenissa.

24.4.

Nukuimme puoleen päivään, sillä sääennuste lupasi reissun ensimmäistä harmaata päivää ja kovaa tuulta. Yllätyksekseni söimme aamiaista auringonpaisteessa.

Iltapäivällä kauppareissun jälkeen harmaata pilveä alkoi kerääntyä päällemme kuin pölyä Nauvon kyläkaupan hyllyille. Iso paha ketjumarketti oli syönyt Nagu Korv och Spikin (kuten tuli aavistettua käyväksi). Yritimme taas varata pöytää Lanternasta, mutta kokki oli edelleen kipeänä. Harmillista. Söimme paiakssa kuitenkin lounasta, mikä ei ollut hullumpaa, mutta ei sitä tasoa mitä olimme aiemmin illallisilla maistelleet.

Illalla kaverimme Taina ja Päivi (ja koirat) tulivat Nauvoon asuntoautolla. Skoolasimme kuohuvaa ja söimme lohileipiä alkupalaksi veneellä. Pääruualle marssimme Escaleen (pizzerian lisäksi ainoa, jossa keittiö oli auki yli klo 22:een). Jälkiruuaksi vetelimme juustonaksuja ja perinneviinaa karavaanissa, kuunnellen ukkosmyräkkää ja Tainan ja Tuulin pelottelujuttuja. Matkalla veneelle satoi miehekkäästi. Sadetakin koskemattomuus tällä reissulla säilyi ainoastaan siksi, että se oli jäänyt veneelle (edelleenkään ei ole tarvinnut purjehtiessa pitää pitkälahkeisia housuja eikä sadevaatteita).