Vihdoin koitti kunnon purjehduspäivä. Dirhamista Haapsaluun päästiin lähes koko matka voimistuvassa pohjoisen ja koillisen välisessä tuulessa spinaakkerilla. Noarootsi poolsaaren kapean “shikaanin” lähestyessä tuuli alkoi siftata, emmekä viitsineet jiipata kolmatta kertaa, joten päätimme vaihtaa genoaan. Harmi, sillä tässä kohdassa Sausalito otti reilun 7 solmun pyrähdyksiä ja keskivauhti pysytteli 6,7:n kohdilla. Spinnun laskussa sivumyötäinen aallokko (joskin varsin pieni) oli autopilotin mikroprosessorille hieman liikaa. Kovemmassa tuulessa ja aallokossa ei kannattane yrittää…

Yllättäen legin kovimmat kyydit saatiin Haapsalun lahdella jossa kunnon hiivariksi voimistunut tuuli puhalteli idästä ja pakotti jo päästämään purjeista ylimääräisiä paineita ohi. Vaikka spinnulla ajamisessa onkin aina vauhdin hurmaa (ja kovassa tuulessa ihan oikeaa vauhtiakin), kyllä tämä vene on sivutuulivene. Nopeusnäytöllä kiilsi lukemia 6,8 ja 7,3 solmun välillä ja vene kulki aallottomassa vedessä hötkyilemättä ja suoraan kuin juna. Lähes harmitti kääntyä Haapsaluun satamaan, kun tällä vedolla olisi voinut vetää suoraan Riianlahdelle.

Haapsalussa tuli hieman vaikeuksia löytää ruokapaikkaa, sillä jaanipäivän takia Central oli mennyt kiinni. Päädyimme pizzalle Grandeen. Ei mainittavaa kokemusta.

Hörppäsimme vielä olutta ja gruusialaista (oik. Georgia, mutta tässä yhteydessä Gruusia maistuu paremmalta) mustan meren petroolia, eli makeahkoa brandyä, iltapalaksi. Haapsalu on sen verran kiva paikka, että uhraamme huomiseksi luvatut koillistuulet tutustumalla kaupunkiin.

25.6.

On yllättävää mihin kaikki aika hukkuu. Maapäivän aikana ehdimme juuri ja juuri syömään kahdesti, kahvittelemaan ja hoitamaan kauppa-asiat ennen kuin kello näytti yötä. Toki kävelimme kaupungin vanhaa osaa ristiin rastiin siinä sivussa.

Lounaaksi pistelimme hyviä mutta pienehköjä salaatteja mukavassa Müüriääre kohvikissa. Jo tilatessa meitä varoiteettiin yli kolmen vartin jonoista, mutta päätimme jäädä. Lomallahan tässä ollaan. Noh, tunti lomasta sinne tai tänne.

Iltaruuan söimme Centralissa josta oli jäänyt jotenkin positiivinen kuva edelliseltä käynniltä (Kaliningrad 2005). Ehkä muisti alkaa pettää tai sitten jokin on nyrjähtänyt, sillä ruoka oli parhaimmillaankin aika mitäänsanomatonta. Naudan filee oli kaukana mureasta ja se oli paistettu kuivaksi. Perunat olivat suurtalouskeittiöstä tuttuja esikeitettyjä superpalloja uunitettuina ja Tuulin “risotto” vetistä. Muuten kokemuksen olisi voinut sivuuttaa kintaalla viittaamalla, mutta Tuuli puklasi veneellä.

Takakajuutassa sohvalla ämpärin vieressä vietetyn yön jälkeen Tuuli oli kuitenkin sitä mieltä että matkaa jatketaan. Kohteena joko Orissaari tai Sõru, riippuen tuulista.