Kunnon spinnuajelulla on parantava vaikutus. Posottelimme Haapsalusta Dirhamiin mukavasti spinaakkerilla eikä flunssa pysynyt perässä reilun 7 solmun vauhdissa.

Juuri kun saimme köydet kiinni laituriin, huomasimme tuulen kääntyneen melkein 180 astetta ja aallonmurtajan yli vyöryi hernerokkasumu. Sekään ei estänyt vieressämme olleiden Albin Express -äijien lähtöä Osmussaareen. Herrat olivat hetkeä aikaisemmin tukevassa humalassa brassailleet tulleensa tänne ex tempore Tammisaaresta ilman karttoja. Kaverit siis nappasivat yht’äkkiä köydet irti (ja vasta sen jälkeen rupesivat etsimään perämoottorin starttinarua. Kyselimme hieman miesten ajokunnon perään, mutta siinä vaiheessa he olivat jo matkalla. Ilomoitimme asiasta satamamestarin välityksellä Piirvalvelle, joka ei kuitenkaan ilmeisesti ollu kovin kiinnostunut asiasta. Satamamestaria kiinnosti myös maksamaton satamamaksu. Vene pois tuollaisilta!

Dirhamissa tapahtuu muutoksia yhtä nopeasti kuin sumua pukkaa. Vielä menomatkalla laiturilla ei ollut sähköä tai vettä, nyt oli kiiltävät tolpat. Pääsimme myös testaamaan tällä kertaa avattua Dirhamin satamaterassia. Yllättäen se tarjosi myös syömäkelpoista (lue: hyvää) pizzaa. Näkenys pizzasta oli hieman ranskalainen mutta maku oli kohdallaan. Kuulemma tänä vuonna täällä on vieraillut jo yli 300 venettä. Meidän kuitissamme on numero 337.

Illalla joimme Sakun synttärin kunniaksi mustan meren petroolia ja perinteen mukaiset viimeisen illan Vana Tallinnat Dirhamin aallonmurtajalla. Tällä kertaa tosin terassilla. Yöpalaksi vielä pelmenit ja nukkumaan. Aamulla kohti Porkkalaa.