Ensimmäinen myötätuulipäivä reissussa, joten päätettiin vetää spinaakkeri salkoon ja vetää pidempi legi Sandhamniin. Perillä huomasimme, että olimme tulleet ensimmäisten joukossa Gotland Runtin maaliin. Tosin vaihtoehtoiselta radalta ja täysin eri suunnasta.

Hauska kokemus osallistua Itämeren suurimpaan purjehduskilpailutapahtumaan vaikkakin sivustaseuraajana. Toisaalta se myös tarkoitti sitä, että satamassa oli jonkin asteinen hulabaloo päällä läpi yön. Ja vessat kärysivät pahalle, sauna vielä pahemmalle ja suihkusta loppui lämmin vesi. Vältimme itse bileet ja saimme kutakuinkin nukuttua laiturilla polottavista ruotsalaisista skabaajista huolimatta.

Päivällä Sandhamn oli kävelylenkin perusteella viehättävä paikka. Kävimme myös museossa, jonka pääsymaksu oli “vapaaehtoinen”. Maksun olemassaolosta (ja vapaaehtoisuudesta) muisteettiin kyllä mainita. Museon ystävällinen vanha herra kertoi kaikenlaista Ruotsin historiasta. Välillä tuntui kuin hän olisi olettanut ettei Suomessa opeteta historiaa, vaikka kyllä monesti mainitsi Suomen ja Ruostin yhteisen historian. Norjan ja Ruotsin “eroa” hän kommentoi sivulauseessa sanalla “tyvärr”.

Lounastimme Värdshusin terassilla kalapataa ja hampurilaisia. Ruualle arvosanaksi ok. Asioimme kotoisan oloisessa leipomossa myös kahdessa kaupassa, joista toinen oli tavallisempi kyläkauppa, toinen keskittynyt enemmän gourmetruokiin ja hinnoitteluun. Ruotsissa naudanliha on vielä älyttömämmän hintaista kuin Suomessa. Sandis nyt ei ehkä ole kaikkein reiluin vertailupaikka, mutta mainittakoon entrecote-pihvien maksaneen noin 50 euroa kilolta. Pihvit olivat onneksi ensiluokkaisia, mikä selvisi myöhemmin.