Tuuli hinauksessa Ahvenanmerellä.

Lähdimme aamulla Riddersholmista arvuutellen päästäisiinkö 140% genoalla purjehtimaan Ilmatieteen laitoksen lupaamaa voimistuvaa kryssiä. Avomerellä tuulen suunta ja voimakkuus olivatkin juuri sopivat ja pääsimme yhdellä halssilla ja hyvällä vauhdilla Ahvenanmerestä yli. Vauhti tosin hiipui hieman ennen Nyhamnia, jolloin käytimme helteisen hetken veneen perästä uimiseen. Tyyntä ei kestänyt kauaa ja toisella pulahduskerralla vajaaseen neljään solmuun kiihtynyt vauhti meinasi viedä uikkarit jalasta.

Pian tuuli yltyi lisää ja Ilmatieteen laitoksen lupaama puhuri näytti tulevan toteen. Noin 30-35 asteen kallistumassa lähestyimme Rödhamnia, jonka edustalla vaihdoimme tuulivoiman fossiilivoimaan ja puksuttelimme viimeiset mailit Maarianhaminan itäsatamaan.

Maarianhaminassa käytiin ensimmäiseksi kokeilemassa jossain Dino’sin vieressä sijaitsevaa, paikallisten suosiossa (kuulemma) olevaa ravintola Indigoa. Ei taaskaan hullumpi mesta syödä, eikä ylettömän kallis. Viinilista olisi ollut Helsingin hintoihin verrattuna edullinen. Mainittava annos oli Tuulin syömä Quorn-wokki, josta ei aivan tiedetty mitä se on, mutta jotain lihatonta kuulemma. Kännykällä googlaten saimme tietää että kyseessä on homesienikasvustosta valmistettua mykoproteiinivalmiste. Onneksi jännitys palkittiin ja kyseiset kanafileitä imitoivat pötikät olivat lihansyöjänkin mielestä hyviä.

Maria lähti vielä perjantai-iltana kohti Helsinkiä ja töitä. Me muut kävimme Umbran terassilla juomassa argentiinalaista olutta. Sliipatun näköinen paikka, mutta saniteettitilojen tehtävää terassin puolella toimitti erittäin räkäinen bajamaja.

Lauantaita vietettiin löysäilytunnelmissa. Söin ÅSS:n terassilla parhaan ravintolassa syödyn cesarsalaatin pitkään aikaan. Monesti ravintolat sortuvat käyttämään kitkerää valmiskastiketta ja tiilenpaloja muistuttavia valmiskrutonkeja. Täällä kastike oli “kotitekoista” ja salaatin ainekset erityisen raikkaita ja tuoreita. Parmesaani oli vaihdettu paikalliseen juustoon, joka toimi yllättävän hyvin. Kiersimme Tuulin kanssa Pommernin läpikotaisin ja piipahdimme vielä merimuseossa ja Antti keskittyi löhöilyyn. Raskas lomailu vaatii hyvää polttoainetta, joten veneen ruokavarannot täydennettyämme (täällä kaupat ovat huonosti auki sunnuntaisin) palasimme illastamaan ÅSS:lle. Illan jännittävimmän kuuloinen annos oli paahtopaistin kansi, joka ei lopulta ollut niin erikoista, mutta ihan hyvää kuitenkin. Jälkiruuan kanssa vielä Ålvadokset huiviin ja kaikki luodon kulinaristiset spesialiteetit oli tullut käytyä läpi. Ravintolalaivan kautta veneelle nukkumaan.

Sunnuntaina tulee lähtö itään, jahka saadaan Tuuli jättimäisine kantamuksineen onnistuneesti Viikinkiin kohti Turkua ja Raumaa.