Djupviken

17.7.2010 | Ahvenanmaa 2010

Sausalito Djupvikenissä

Käringsundissa samassa poijussa olleen ruotsalaisen 43-jalkaisen oligarkki-henkisen moottoriveneen muksut uivat veneen perästä ja roikkuivat molempien ankaroliinoissa aiheuttaen aallokon aamukahvikuppiin…

Vinssin kampi voi näköjään paitsi pudota mereen, myös hajota...Kolkytmailinen Käringsundista Djupvikiin Ahvenanmaan pohjoisrannoille eteni vauhdikkaasti 7-11 metrin (suurimmaksi osaksi) sivumyötäisessä. Maalta päin puhkunut tuuli ei nostanut aalloilla kuin nimeksi ja vene kulki kovaa isompia venkoilematta. Ainoastaan legin kauneimmat palat, kapeat ja korkeareunaiset rännit saarten välissä, edettiin kiireettömästi.

Kartalla on paljon pohjois-eteläsuuntaisia saaria ja lahtia. Djupviken on tällainen, mailin mittainen ja pari sataa metriä leveä vuono, jonka perukassa veneen saa kiinni 10 metriä korkeaan, paikoin pystysuoraan kallioon. Pohjoisessa lahden suuaukosta pilkottaa Selkämeren horisontti. Kallion päällä olevien puiden suhinasta kuulee koillistuulen olevan vieläkin voimissaan (yöksi luvattiin 12m/s), mutta ankkuripaikalla vesi on lähes peilityyni.

Yllättäen merivesi on lahden pohjukassakin vain 18-asteista, kun Eckerön edustalla mitattiin pari päivää aiemmin yli 20 astetta.

18.7.

Yksi lukuisista graniittiluolistaAurinkoinen päivä, vaikka Ilmastointilaitoksen ennustus jotain muuta uhkasi. Aamiaisen jälkeen lähdimme kiertämään luontopolkua. Lenkki on melko pitkä, varmaankin yli 5 kilometriä. Puolivälissä on ravintola, josta saa virvokkeita ja ruokaa. Ainakin hampurilaiset olivat ihan jees. Tässä kohdassa ei kannata huomata jättäneensä rahoja veneelle.

Skeppsbogen. Väittävät, että vasemmalla oleva murikka on ollut inspiraationa pilvenpiirtäjälle La Défensessä.Luontopolku on ehdottomasti käymisen arvoinen. Graniittikallioiden luolat ovat ihan oikeasti vaikuttavia. Toista maata kuin Löppösen luola Repovedellä, jota katsomaan joskus pienenä partiolaisena piti luolan kiilto silmissä gönytä kolmen ankkurin painoinen putkirinkka selässä. Löppösen luola olikin painauma kalliossa, jonka alla ei voisi edes sadetta pitää (ihan kaunis paikka kyllä muuten). Getan luoliin mahtuisi majoittumaan koko lippukunta.

Polulle ei voi eksyä, sillä se on (välillä todella) tiheästi merkitty suuntanuolilla ja kivikasoilla. Jos aika ei piisaa tai muuten vaan ei napostele kävellä koko lenkkiä, kannattaa lähteä satamasta vastapäivään lännen suuntaan. Siellä tulevat suurimmat luolat ensiksi vastaan. Koko kierros on joka tapauksessa kävelemisen arvoinen. Matkalla avautuvat maisemat toivat mieleen jollain tavalla Kolin.

Comments are closed.