Kastelholm

19.7.2010 | Ahvenanmaa 2010

Kastelholman linna

Oho, tulikin vedettyä pitkä legi. Havsviddenistä lähdimme etelään, mutta emme raskineet jäädä heti Hamnsundetiin, kun sivumyötäinen maistui sen verran hyvältä. Päätimme lasettaa Bomarsundiin. Väylän käännyttyä Simskälafjärdeniltä saarten väliin sivutuuli muuttui puuskittelevaksi 8-10 m/s vastatuuleksi. Ison reivi auttoi pitämään veneen kakkosgenoallakin järkeässä asennossa, mutta rantojen aiheuttamat äkilliset 20 asteen vaihtelut tuulensuunnassa auheuttivat kivien välissä kapeaa ränniä kryssiessä pientä päänvaivaa. Lopulta kyllästyimme ja panimme peltigenuan tulille (juuri kun olin päässyt elvistelemästä Facebookissa, että meidän aurinkorasvan kulutus on dieselin kulutusta suurempaa).

Bomarsund oli tukossa. Kalliorantaan olisi päässyt ankkuroitumaan, mutta kakkatankki oli täynnä, joten lähdimme katsomaan olisiko vieressä Vårdössä ollut tilaa. Olisi ollut, ellei huomaavainen ruotsalainen olisi kiinnittänyt venettään laiturin päähän kyljestä vieden useamman veneen ankkuroitumismahdollisuudet. Tästä sisuuntuneina päätimme ajaa saman tien Kastelholmiin. Sekään ei ollut ihan helppoa, sillä Lumparnin selän viheliäisyydestä kuuluisa ristiaallokko oli todella kuuluisan viheliäistä. Kastelholmissa oltiin iltahämärissä ja vapaita paikkoja oli mistä valita. Liekö matala sisäänajoväylä (näyttää kartassa jänskältä) miksi 90-paikkainen satama oli alle puoliksi täynnä.

20.7.

Vuokrattiin fillarit. Ikuna en ole yhtä huonolla konkelilla joutunut ajamaan, kuin sillä Bilteman rakkineella, josta jouduttiin maksamaan 15 euroa per vuorokausi. Joka polkaisulla keskiöstä lähti sellainen ääni kuin kahvimyllystä voisi kuvitella lähtevän, jos sillä yrittää jauhaa muttereita. Jos alamäkeen (myötätuulessa) ajaessa lakkasi polkemasta, hyvä ettei vauhti pysähtynyt.

Matkalla Mattsonsin ruokakauppaan Godbyhyn katselimme kaunista maalaismaisemaa: Kastelholman linnaa, maataloja, laiduntavia lampaita ja Taffelin sipsitehdasta. Täällä Onion & Sour Cream -sipsitkin ovat siis lähiruokaa. Yhteensä 14 kilometrin polkemisen jälkeen paita oli niin hiessä, että selkään jäi kuivuttua suolakiteitä. Onneksi pyykkikone oli tehnyt kassillisen puhtaita vaatteita poissaollessamme.

Illalla vierailimme sympaattisilla pihamarkkinoilla muutaman sadan metrin päässä satamasta. Tarjolla oli ruotsinkielistä käytettyä kirjallisuutta, hattuja sekä hyperpaikallisia elintarvikkeita. Mukaan tarttui viiriäisen munia.

21.7.

Gentlemen, start your engine!Ensimmäiseksi aamulla palautimme pyörien avaimet. Matkalla bussipysäkille katsoimme Jan Karlsgårdenin kotiseutumuseolla kuinka seppä takoi pyyhekoukkuja raudasta ja kirvesmiehet veistelivät päreitä hehkukuulamoottorin voimalla.

Stallhagenin panimon baari

(1) Astu sisään. (2) Nosta luuri ja juttele ruotsia. (3) Odota soffalla, tai (4) ota nokkaunet takahuoneessa

Ruotsalaista osaamista: Naapurin moottoripursigubbe oli kahdella narullaan (veneen kokoon nähden todella onnettomalla paukkulangalla) varmistanut että meidän on mahdollisimman hankala saada köyttämme irti tolpasta. Viking Linen ilmastoidulla bussilla ajoimme Godbyhyn molemmat yhteensä 3,70 eurolla. Bilteman pyörät alkoivat tuntua entistäkin sikahintaisemmilta. Godbyn keskustasta kävelimme helteistä maantietä muutaman kilometrin matkan Stallhagenin (Ålands Bryggeri) panimolle. Harmi kyllä varsinaista panimokierrosta tai erikoisuuksia mitä ei muualta saisi ei ollut tarjolla. Paitsi panimon koko vakiotuotannon saatavuus hanasta oli sikäli erikoista, että panimon tuotteita tapaa Ahvenanmaallakin lähinnä pulloon pakattuna.

Janon sammuttua käppäilimme takaisin Godbyn keskustaan, missä söimme thai-ruokaa ravintola Wirransissa. Ihan suositeltava paikka. Bunkrasimme vielä pari kassillista sapuskaa Mattsonsilta.

Taksimatka veneelle Volvon takapenkillä maksoi jokusen sentin päälle 15 euroa. Sillä hetkellä Bilteman pyörien vuokra ja tuskanhikinen kauppareissu niillä alkoi tuntua entistä järjettömämmältä. Godbyn taksitolppa oli muuten vinkeä. Jos autoja ei ole asemalla passissa, pitää marssia ovesta sisään ja nostaa puhelimen luuri. Puhelu yhdistyy päivystävälle chaföörille. Odottaessa voi istua plyyssisohvilla ja katsoa telkkaria. Jos odotuksesta muodostuu pidempi, takahuoneessa on minikeittiö ja pari kerrossänkyä. Tällainen tarvittaisiin myös Rautatientorille pikkujouluruuhkan aikaan! Godbyssä kaikkia palveluita ei ehtinyt hyödyntämään, koska odotusaika oli vain 7 minuuttia.

…Nyt kun nurinan makuun on päästy, voisi mainita siitä, että täällä oloaikanamme ei vessoja tai pesuhuoneita ole siivottu kertaakaan. Eikä luultavasti pitkään aikaan ennen tuloammekaan. Harmillinen kauneuspilkku, sillä muuten palvelut ovat kunnossa, kuten 18 euron satamassa kuuluukin olla.

Comments are closed.