Sattuipa hyvä pohjoistuuli Tuulin viimeiselle legille tällä reissulla. Matkaa tosin ei paljoa kertynyt Jurmosta Utöseen. Maarianhaminasta maileja on kertynyt 220-jotain, ja Nötössä kun tankattiin, polttoainetta oli kulunut alle 15 litraa. Hyvistä tuulista ollaan siis päästy nauttimaan ylipäätäänkin.

Utössä avattiin vähän viime vierailumme jälkeen Utö Havshotel, jonka laituriin kiinnityimme kyläsataman ollessa ääriään myöten täynnä. Hotellin laituri ei ole aivan niin suojainen kuin kyläsatama, mutta toisaalta perän saa tukevasti kiinni poijuun (kylän satamassa ankkurikiinnitys). Pohjoistuulella laiturin eteläpuoli oli tukossa ja tuuli pääsi painamaan pienoista aaltoa satamalahden suulta sisään. Onneksi ei ollut kovempi huju ja veneessä pystyi olemaan suht’ leppoisasti.

Söimme uudessa hotellissa. Ruokalistan hinnat ovat tyyriin puoleisia. Tarjolla oli suolakaloja, salaatteja ja paistia sisältänyt saaristolaishenkinen buffa (sisältö OK, hinta 26 egeä) ja kutistettu tilauslista.

29.7.

Ensimmäistä kertaa tällä reissulla jouduin kaivamaan sadetakin pistopunkasta päästäkseni aamulla vessaan. Päivä kuitenkin kirkastui, tuuli kääntyi kaakkoon ja alkoi puhaltaa isolla teholla. Laiturin eteläpuolella veneitä piti kiinnittää uudestaan Tässä kohdassa ei harmittanut olla laiturin pohjoispuolella.

Kiertelimme saarta ja kävimme Utön historiaa ja käsityöhistoriaa esittelevässä näyttelyssä. Näyttelyn pitäjä innostui niin, että esitteli meille kokoelmiaan vielä tunnin sulkemisajan jälkeen. Myöhemmin illalla kokeilimme hotellin a’ la carte -listaa. 25 euron fasaani oli OK, mutta yllätyksetöntä. Tuulin tattirisotto taas näytti pikemminkin 14 euron kuin 21 euron annokselta. Jos muualla suomessa rikottiin tänä iltana historiallisia ilmanlämpöennätyksiä, Utön hotellissa rikottiin pinot noir -viinin tarjoilulämpötilaennätyksiä. Sanoisin, että noin 26-asteista. Ymmärrettävää toki, että elintarvikkeiden raahaaminen tänne meren silmään on tyyristä, eikä vesikään ole ilmaista (se kehitetään merivedestä, kustannus kuulemma luokkaa 16 euroa kuutiolta), mutta kun laskun loppusumma ohittaa 70 euroa, kokonaisuutta tulee väkisin verrattua johonkin muuhun. Jotenkin, valitettavasti, tuntuu siltä, että paikka on hitusen ylihintaisen puoleinen.

Laiturin päässä oli tapahtunut pieni accidentti, kun kookas ranskalainen alumiinivene ruttasi pienen suomalaispurren perämoottorin kannen halki rantautuessaan. Suomalaisveneen miehistön saavuttua paikalle ranskalaiset olivat kohautelleet olkiaan ikäänkuin tietämättömänä mitä moottorille oli sattunut. Onneksi toisen veneen kippari oli nähnyt tilanteen ja piti pienempien puolia. Ei kovin erinomainen osoitus hyvästä merimiestavasta. Merde!

30.7.

Herätys kello 4.45. Tuuli lähtei varttia vaille kuusi Eivorilla kohti mannerta. Loma alkaa olemaan lopussa. Itselläni sitä on vielä viikko, joten jäin odottelemaan vaihtomiehistöä (Antti, Kalle ja Saku) purjehtimaan Sausalitoa Helsinkiin.

Jatkounien jälkeen päätin selvitellä karttaplotterin ja uuden mittariston välisiä kommunikaatio-ongelmia, mutta törmäsin toisenlaisiin ongelmiin…

Sitloodassa, sandaalissani köllötti kyy. Oli hyvin lähellä etten olisi astunut 30-senttisen myrkkykäärmeen päälle paljain jaloin. Hiukset olivat hetken pystyssä ja pääkoppa niiden alla hieman hämmentynyt. Miten ja mistä tuo on tullut? Päädyin siihen, että sen oli pakko olla uinut sisään sitloodan tyhjennysaukosta. Liekö kuullut, että miehistössä on vajausta ja päättänyt yrittää pestautua laivaan. Oli kuitenkin turhan epäilyttävä liero, eikä siitä olisi ollut kiskomaan itseään paksumpia köysiä, joten opastin sen kohteliaasti puoshaalla sinne mistä oli tullutkin. Perään pistin vielä ämpärillisen merivettä ja vesipulot tulpaksi röörien päälle.

Pari tuntia myöhemmin naapuri koputti kylkeen ja huusi: “Usko tai älä, meidän sitloodassa on kyy!” Käärmeellä oli selkeästi hyvä maku veneiden suhteen, sillä naapurivene oli saman veistämön tekele kuin tämäkin (Finn 35). Tällä kertaa heivasimme käärmeen hieman kauemmaksi.