Vaikka Tuuli oli nukkunut edellisyön hieman huonosti ämpäri kainalossa ja vaihtoehtona oli vajaa 10 nm lähempänä sijaitseva Orissaare, päätimme pyssytellä Hiidenmaan Sõruun saakka, kun kerran vauhtiin oltiin päästy. Ja ihan hyvään vauhtiin oltiinkin päästy, taas kerran. Haapsalun satamassa naapuriveneen rantautumisesta draamaa tehnyt voimakas itähiivari meinasi loppua kesken Rukkirahun jälkeen Väinämerellä, mutta pian puolen tunnin koneella möyrimisen jälkeen mantereelta tullut sadepilvi toi meille mukavan, 6-7 solmun vauhdilla eteenpäin työntävän sivumyötäisen.

Pääsimme vasta puolilta päivin liikenteeseen ja 55-mailinen legi otti hyvästä menosta huolimatta yhdeksisen tuntia. Realiteettien valossa päätimme että Soruun ja Hiidenmaahan tutustutaan kokonaisen päivän verran.

Sorun satama on sympaattinen ja huviveneosasto erittäin suojaisa allas pitkähkön kanavan päässä. Satamassa on keskimääräistä mukavampi baari (Sõru Körts), jossa on vaikea päästä rahoistaan syömällä pelmenejä ja juomalla olutta. Vierasveneistä ei ole ruuhkaksi asti. Yhden botskin perässä liehuu Ruotsin lippu, toisessa on kohteliaisuuslippu saalingissa ja suomalainen nimi. Kummassakaan ei näy miehistöä.

Illalla grillasimme veneen vieressä laiturilla vihanneksia ja raakamakkaroita (jotka maistuvat tosin vain puolelle miehistöä).

27.6.

Ensimmäistä kertaa loman aikana heräsimme ilman kelloa puoli kymmeneltä. Onkohan univelan osamaksut nyt siis tältä erää suoritettu?

Pieniä sadekuuroja pukkasi heti aamiaisen jälkeen. Satamamestari kävi kylässä ja maksoimme parin vuorokauden oleskelut ja saimme letkun lainaksi vesitankkausta varten. Baarissa kuulemma pääsee suihkuun, mutta pesumasiinaa ei ole, joten piti aloittaa nyrkkipyykkäämällä kalsareita puhtaiksi että suihkusta olisi jotain hyötyäkin.

Meidän oli tarkoitus tutustua lähiseutuun vuokraamalla fillarit, mutta eipäs onnistunut, koska baarissa ei tiedetty mistä meille munamankelit saataisiin. Kilometrin päässä Sõrun kaupalla ei niin ikään ollut viitteitä fillareista. Emmasten kylällä saattaisi olla palveluita, mutta sinne on 4,5 kilometriä ja nälkä painaa päälle, joten palasimme ruokakassin kanssa veneelle kokkailemaan lounasta.

Kõrtsissä oli illalla koulun johtajan 60-vuotiskekkerit ja luukku kiinni muille asiakkaille. Tämä siis tarkoitti sitä, ettei päästykään aiotusti suihkuun. Hetken jo pohdimme lähtevämme Orissaareen, mutta hylkäsimme ajatuksen koska olisimme olleet vasta kovin myöhään perillä ja grilliherkut odottivat jääkaapissa.