Lähdimme neljän aikaan iltapäivällä Liepajasta kohti Kaliningradia. Ennen sitä pysähdytään Baltiyskissä suorittamassa rajamuodollisuudet.

Baltiysk sijaitsee parikymmentä mailia Kaliningradista länteen Itämeren ja Kaliningradskiy Zalivin, Kaliningradin edustalla olevan sisämeren suulla.

Matkaa Baltiyskiin on noin 130 mailia ja siitä siis parikymmentä lisää Kaliningradiin. Toivomme olevamme perillä Baltiyskissä huomenna iltapäivällä, mutta heikon tuulen takia emme ole varmoja tavoitteen saavuttamisesta. Baltiyskistä Kaliningradiin johtavassa Kaliningradskiy Morskoy -kanaalissa ei saa ajaa purjeilla, joten joudumme säästämään dieseliä sitä varten. Sitä tuskin saa Baltiyskistä lisää, sillä satama on sotilasaluetta, eikä veneestä saa nousta maihin ollenkaan.

Noh, kestipä matka vaikka viikon, latvialaiset lehmäkarkit eivät ainakaan pääse loppumaan. Totta puhuen luulen, että vajaasta kilosta ei viikossa selvitä. Sen verran äiteliä ovat.

Liepajan Rimi-marketissa olisi ollut myös hyvää vodkaa myynnissä. Stolichnaya Elit oli pakattu silkillä sisustettuun laatikkoon kahden kristallilasin viereen. Hintaa litran putelilla oli 45,99 latia (noin 67 euroa). Ilmeisesti Elitin juojat kelpuuttavat Russky Standart -öykkärivodkan (11 latia per litra) lähinnä vessan pesuun.

Kotimaassa Rimissä asioineet hierovat silmiään myös nähdessään marketin vitriinissä Dom Perignonia ja asioidessaan leipäosastolla, joka hakkaa Helsingin Stockan vastaavan mennen tullen. Tiskin takana olevassa leipomossa hääri kahdeksan leipuria ja paistajaa vääntämässä taikinaa käsin. Ei siis mitään Fazerin paistovalmista. Mitenhän tuollainen voi kannattaa, kun keskikokoisen hiivaleivän hinta on 10-20 santimua? Ilmeisesti määrät ovat suuria ja paikalliset syövät leipää kuin… leipää.