Neuvostojen talo on yksi Kaliningradin maamerkeistä.


Siirryimme 4.7. kaupungin satamasta Kaliningrad Yacht Clubille, koska ohiajavien alusten aiheuttamat suuret aallot huolestuttivat meita. Vene ryski kurjasti laituria vasten ja fenderit olivat kovilla. Vladislav lahti luotsiksemme, koska Yacht Club sijaitsee kanavan ulkopuolella matalassa lahdessa, eika sinne ole karttoja. Meita seurannut 36-jalkainen saksalaisvene Cartoon III juuttui matkalla kaksi kertaa pohjaan. Pohja on hiekkaa ja ajoimme niin hiljaa, etta pohjaan osumisesta ei ole varsinaista harmia. Itse paasimme pienempana veneena kulkemaan hienosti, joskin kaikuluotain naytti valilla vetta olevan avin 40 senttia kolin alla. Illalla joimme rannassa vodkaa naapuriveneen saksalaisten ja kaliningradilaisten kanssa.

Edellisessa satamassa oli suihku, tai siis suihkuksi muutettu bajamaja, jossa hanasta tuli vain kylmaa vetta. Pukeutuminen suoritettiin parkkipaikalla tien vieressa. Vessat olivat myos bajamajoja. Mahtavista palveluista huolimatta satamamaksu oli 25 euroa vuorokaudelta. Ensimmaista yota ei tarvinnut juhlan kunniaksi maksaa, mutta seuraavasta paivasta jouduimme pulittamaan tayden hinnan, vaikka vietimme satamassa kokonaisuudessaan alle vuorokauden. Yacht Clubin palvelut ovat vielakin primitiivisemmat: Suihkua ei ole ollenkaan ja bajamajojen ovet ovat lukossa. Kavimme aamupesulla laheisessa jarvessa, jossa oli puhtaan nakoista ja lamminta vetta. Paikallisetkin tykkasivat siina pludata, eika kenellekaan tullut viela ihottumaa, joten kaytamme sita varmaan jatkossakin. Olihan se myos virkistava kokemus 26 asteen helteessa.

Hyvin syömisen ohella olemme kierrelleet kaupunkia. Teimme hieman toisenlaisen sightseeing-kierroksen: Joimme olutta kesken jääneellä sillalla, lampsimme läpi asuinkorttelien, pällistelimme neuvostomonumentteja ja suunnittelimme kapuavamme Neuvostojen taloon. Viimeinen jäi haaveeksi, koska ehdittyämme hätäiset viisi metriä taloa ympäröivän aidan portista, paikalle ryntäsi maastohousuinen patukki sen näköisenä kuin olisi ollut sinappia kainaloissa. Sanaakaan emme ymmärtäneen, mutta silti ymmärsimme kaiken.

Kaupungin keskusta on hienossa kunnossa. Ilmeisesti paikkoja on meikattu 750-vuotisjuhlien takia, kun paikalle saapui isoja herroja ympari Eurooppaa. Neuvostojen talosta oli tosin rapattu vain toinen puoli televisiokameroita varten. Talo on kuulemani mukaan hylatty siksi, etta se on rakennettu huonolle maaperalle ja sita ei voida vajoamisvaaran takia kayttaa. Sivummalla talot ovat huomattavasti karynneemmassa kunnossa.

Kuvat vasemmalta oikealle:

• Neuvostoliiton valtiolta kesken jäänyt siltatyömaa
• Sillan alla
• Asuintaloja joen rannassa Moskovskij Prospektilla
• Voiton aukio

Teknista urputusta, joka on viime aikoina tullut valitettavasti tavaksi: Soneran tietojen mukaan kaikkien operaattorien pitaisi tarjota gprs-tiedosiirtoyhteydet, mutta kaytannossa nain ei ole. Olen saanut yhteyden ainoastaan yhdessa verkossa ja siinakin vain kaupungin keskustassa. Satamassamme, joka sijaitsee kilometrien paassa citysta, ei nettiin paase. Kuvien lahettaminen blogiin ei onnistu keskustastakaan, silla yhteyden saa vain wap-gatewayn kautta, jolla ei pysty kayttamaan tarvittavaa ohjelmaa. Kuvia Kaliningradista pitaa postata myohemmin kootusti.

Tama viesti on lahetetty Kaliningradin Teknisen yliopiston nettihuoneesta (30 ruplaa per tunti), ja siksi siina ei ole a:ssa ja o:ssa pisteita.