Gdansk loytyi perjantaina aamuyon pimeimpaan aikaan kolmen-neljan valilla. Matkalla vaistimme kalastajien verkkoja ja rahtilaivaa, jonka tekema 180 asteen kaannos ihmetytti meita suuresti.

Kutsuimme sisaantulovaylan alussa radiolla harbor masteria ja saimme ohjeeksi ajaa suoraan Marinaan, joka sijaitsee noin viiden mailin paassa joen suulta. Oletimme etta rajamuodollisuudet hoidetaan Marinassa, kuten on tapana myos Virossa ja Latviassa. Vaan eipa ollutkaan niin. Meidan olisi pitanyt pysahtya joen suulla olevassa rajapisteessa. Ei ollut kovin riemastuttavaa irroittaa koysia puoli viiden aikaan aamuyolla ja lahtea jurnuttamaan samaa joenpatkaa edestakaisin.

Passintarkastaja huuteli meille megafonilla rannalta ja kysyi tarvitsemmeko passintarkastusta. Olisi puolestani voinut tehda saman pari tuntia aikaisemmin. Patukki oli hieman ihmeissaan kun sanoimme etta tulemme Kaliningradista ja menemme Gdanskiin. Piti selittaa noin kolmeen kertaan tapahtumat, ennen kuin meni jakeluun. Rajatarkastus sujui suht sutjakkaasti eika meidan tarvinnut selitella sen enempia tapahtuneita. Pohdimme etta ketaan ei varmaankaan olisi kiinnostanut jos olisimme jattaneet tarkastuksen kokonaan valiin.