Liepajan troolarit tervehtivät aamuvirkkuja (rättiväsyneitä) purjehtijoita.

Saavuimme Liepajaan aamulla puoli kuudelta mainion sivutuulen ansiosta. Rajavartijat odottivat laiturilla valmiina, koska kanssamme samaan aikaan Klaipedasta lähtenyt puolalaisvene Szaman oli juuri saapunut perille.

Rupesimme Antin kanssa maksamaan univelkaa saadaksemme paukkuja iltapäivän legille. Kalle otti bussin ja poistui Riian ja Tallinnan kautta Helsinkiin valmistautumaan työviikkoon.

Neljän ja puolen tunnin tirsojen jälkeen marssimme Rimiin ostamaan juomavettä pahanmakuiseksi (kuin merivettä, johon on lisätty sokeria) havaitun liettualaisen “Rasa”-veden korvikkeeksi.

Saattoi toki näyttää ympäristörikokselta väylätä veneen makeavesitankkia pullovedellä, mutta eipä sille muutakaan käyttöä keksitty. Kaadettuamme tankkiin jäljellä olleet 10 litraa kelvotonta suttua, jatkoimme matkaa kahden hengen miehistöllä kohti Pavilostaa.

Yöllä puhaltanut länsituuli oli muuttunut lounaiseksi ja menettänyt huomattavasti boforeita. Päätimme kuitenkin vetää kokeeksi spinaakkerin salkoon, kun nyt oli ensimmäistä kertaa tilaisuus siihen tällä reissulla. Vanha maininki ja heikko tuuli tekivät pallopurjeella ajamisen konstikkaaksi, mutta kohtuullisella vaivannäöllä saimme veneen kulkemaan neljää-viittä solmua. Lyhyt 30 mailin matka taittui sillä kivasti.

Iltakahdeksalta Pavilostan kapean aallonmurtajan takaa paljastui hieman kärynnyt, mutta sympaattinen pikkukylä, mahtavine hiekkarantoineen. Paikka on surffareiden suosiossa, eikä ihme, sillä lähes tuulettomana iltana rantaan vyöryi messeviä aaltoja. Usean talon pihassa asui joku teltassa, ja vielä useammasta pihasta kantautui grillin käryä ja musiikin pauhua.

Parin oluen jälkeen on aika mennä nukkumaan, sillä huomenna matka jatkuu kohti pohjoista ja Ventspilsiä.