Sataman suurimman veneen (Swan 56) saksalaisen omistajan paidassa luki “Retired, rich and ready for good life”. Sausalito oikealla takana.

Sataman pienin vene…

Vanha ja kaunis Gdanskin kaupunki, Lech Wa??san Solidaarisuus-liikkeen syntypaikka, tarjosi väsyneille purjehtijoille hyvää ruokaa ja maininta puolalaista olutta (ja teki heistä vielä väsyneempiä).

Erinomaisiksi ruokaloiksi totesimme aivan joen rannassa olevan Tawernin, vanhan kaupungin keskuskadulla sijaitsevan Palowan sekä pari korttelia sivummalta löytyneen Wilenskan. Tawern mainosti itseään kaupungin parhaana kalaravintolana, eikä paistettu ankeriaskaan muuta väittänyt. Ravintolasta saa myös muita kuin kalaruokia, esimerkiksi makkaraa ja viiriäisen munia sisältävää puolalaista hapankeittoa koverretusta ruislimpusta tarjoiltuna. Parempaa kuin saattaisi kuvitella! Wilenskassa paistettua ankkaa tilannut ei kävellyt nälkäisenä veneelle. Eteen kiikutettiin puolikas ankka vadilla uuniomenoiden ja muiden lisukkeiden kera.

Yöpöhinöitä tarkkailimme useissa keskustan pubeissa ja kerhoissa. Big Johnny -niminen paikka erottui joukosta tappiokseen. Se oli ainoa paikka joka peri pääsymaksua, siellä olut maksoi yli 2 kertaa yleisen tason ja meno oli kurjaa. Celtic Pubin yökerhossa sen sijaan oli hupa meno päällä ja tantzut jatkuivat reippaina pikkutunneille. Myös Rock Cafe oli kiva mesta. Siellä paikalliset asiakkaat olivat innostuneita suomalaisista vieraista.

Miehistömme väheni yhdellä kun nuuskatykistön päällikkö Lindström pakkasi kamppeensa ja lensi Suomeen töihin.

Matkamme Gdanskista jatkuu kohti Klaipedaa vastatuuleen rytkyttäen. Perillä ollaan joskus tiistaina.

Kuvat vasemmalta oikealle:

• Vanhan Gdanskin keskipiste Dluga-katu yöllä
• Dluga päivällä
• Tästä kääntyy tie Helsinkiin…
• Gdansk Rock Cafe