Loksa on huono mesta. Mutta kerrotaanpa ensin siitä, miten sinne saavuttiin.

Lähdimme Naissaaresta melkoiseen myötäiseen spinaakkeriajelu mielessä. Tuulta oli kuitenkin sen verran pitkälle toista kymmentä metriä sekunnissa, että emme tohtineet toteuttaa aikeitamme. Vedimme reippaassa aallokossa myötäiseen virsikirjalla ja välillä pelkällä isopurjeella hyvää kyytiä. Matkalla kellotettiin reissun ennätys, 10,1 solmua – pelkällä isopurjeella ajettaessa. Voi että, melkoista haipakkata!

Ja sitten Loksasta: Käryisä rahtisatama on lounaistuulille avoin, mutta myös luoteistuulilla sisään pääse purjeveneiden kannalta viidmäistä aaltoa. Ja sitä tuultahan piisasi. Pienveneille tarkoitettu vieraspaikka on pahiten avoin aallokolle, joten parkkeerasimme suojaisemmalle puolelle rahtilaituriin betonista törröttäviä rautoja väistellen. Mielessä kävivät viime vuotiset kokemukset Paldiskista.

Loksan satama on oikeastaan telakka, jossa on sitä palveleva rahtisatama. Eikä mitään muuta. Lähistöllä on kuulemma kylä, jonka palveluita ei kuitenkaan käyty tsekkaamassa. Naapurilaivan kipparikaan ei siihen rohkaissut. Paikassa kuulemma hengaa vironvenäläisiä jengejä, joihin törmääminen saattaa olla maksullista.

Siispä emme poistuneet satamasta, vaan nautimme veneeseen Hangossa lastattuja elintarvikkeita. Naapurilaivan, saksalaisen teräslastissa olleen Lore Prahmin, kippari tarjosi meille suihkun ja oluet.

Viesti tulee vuorokauden myöhässä Vergistä, sillä emme ole saaneet sähköä veneeseen Lohusalun jälkeen ja tietokoneen akku loppui. Olemme siis Vergissä, josta lisää jahka ehditään kirjoittaa.