Terveisiä Kotkasta. Meidän ei pitäisi olla täällä, mutta erinäisten sattumusten takia kuitenkin olemme.

Lähdimme Vergistä 2.7. tyynessä kelissä putputtelemaan kohti Haapasaarta. Matkan edetessä tuuli hieman nousi ja saimme aluksi ajettua apupurjeella. Loppumatkasta tuuli yltyi edelleen ja luovuimme konevoimasta kokonaan. Matkalla oikaisimme hieman itänaapurin rajojen sisäpuolelta, läheltä Suursaaren rantoja. Korkea saari näkyy merellä kauas ja on läheltä vaikuttava ilmestys.

Päästyämme Haapasaareen ja todettuamme paikan olevan idyllinen ja mukava, huomasimme veneen pilssin olevan piri pintaan asti täynnä vettä. Ja mikä pahinta, sitä tuli lorisemalla lisää. Tartuimme välittömästi pilssipumpun kahvaan ja samalla ryömimme tarkastamassa kaikki rungon läpiviennit vuotojen varalta. Kaikki olivat loistokunnossa, mikä oli tietysti hyvä uutinen, mutta myös lisäsi hämmennystä –mistä hitosta sitä tulee?

Rannikkovartioston kaverit tulivat paikalle, kun ilmoitimme heille tilanteesta. Saimme luvan ajaa heidän satamaansa laituriin, jossa köli saatiin pohjaan ja veneen mahdollinen vajoaminen estettyä. Hyvä uutinen oli se, että pystyimme pumppaamaan vettä ulos paljon nopeammin, kuin sitä tuli sisään. Huono uutinen oli se, että pumppaamisessa ei voinut pitää varttia pidempää taukoa, koska vettä tuli kuitenkin vauhdilla.

Löysimme viimein vuotokohdan. Peräsimen edessä olevassa skegissä olleet peräsimen liikettä rajoittavien levyjen yhdestä kuudesta ruuvinreiästä suihkusi vettä. Vain noin 4-millinen reikä päästi melkoisesti vettä sisään ja sijaitsi vieläpä veneen ahtaimmassa paikassa, perälaatikon alla. Reikään ylettyi sisäpuolelta hädin tuskin käsin.

Antti sukelsi tarkastamaan tilanteen ulkopuolelta ja huomasi styyrpuurin puoleisen levyn puuttuvan kokonaan. Sen ruuvit olivat irronneet ja tiivisteet pettäneet. ruuvasimme reikiin uudet sikaflexissä kastetut ruuvit, jotka katkaisivat vuodon ja saimme veneen tyhjennettyä. Veden alla tehty tiivistys ei kuitenkaan ole mielestämme kyllin luotettava, joten ajoimme maanantaina Kotkaan, jossa ryhdyimme selvittelemään nostomahdollisuuksia.

Nosto onnistui tiistaina iltapäivällä ja saimme lainata KPS:n satamamestarin FE83:n pukkia. Sausalito seisoo tällä hetkellä pukin päällä kuivumassa ja saa pian uudet ruuvit tiivisteineen. Sillä välin nautimme lonkeroa Hotelli Merikotkan minibaarista ja kenties tutustumme legendaarisen satamaravintola Cairon ohjelmatarjontaan. Nälän on pitänyt poissa ravintola Wanha Fiskari mainioine kala-annoksineen.