Tuuli Utössä

Rauhallista.

Utön majakka.

Rohmu. (Kuva: Tuuli)

Yön koiranilmasta oli enää rippeet jäljellä, kun silmäluomet viimein aukesivat puolen päivän tienoilla. Sade vielä rummutteli ruffia, mutta pian jo aurinko kuivasi kannen. Ja tuuli katosi sen siliän tien.

Starttasimme mittavalle 10 mailin legille kohti Utötä. Vene näytti pyykkitelineeltä läpimärkien pyyhkeiden kuivuessa kaiteilla auringossa. Purjehdimme noin puoleen matkaan saakka olemattomaan vastatuuleen, jonka jälkeen vanhassa mainingissa eteneminen kahden solmun vauhdilla alkoi kyllästyttää ja starttasimme koneen.

Utössä kävimme kaupassa ja pummasimme luotsilaitoksen kavereilta sähköä, jota ei ole virallisesti saatavilla. Yllättävää kyllä jännitemittari näytti vielä kolmen päivän käytön jälkeen 12 volttia käyttöakustossa, eikä 60 Ah:n vara-akkuun oltu edes kajottu. Joka tapauksessa maasähkön saanti oli kyllä enemmän kuin tarpeen, sillä Utössä on määrä viettää aikaa sunnuntaihin saakka.

Utössä kiertelimme saarta ja kävimme morjenstamassa Hannaa, joka oli majoittanut ja ruokkinut porukkamme maaliskuisella Utön-reissulla. Istuimme iltaa Rummikub-pelin ääressä ehkä vähän turhankin mielellämme, sillä Juhon kotimatka alkoi kello 05.45 lähtevällä yhteysaluksella.

Perjantai 29.6.

Muutaman tunnin unien jälkeen sanoimme Juholle heipat ja jatkoimme Tuulin kanssa unia puolille päiville. Tuuli pesi nyrkkipyykkiä ja minä siivosin venettä. Tyhjensin kostealta tuoksuvan pistopunkan tavaroista, pesin vessan ja kannoin ämpärillä vettä kaivosta tankkiin. Ylläpitohommien jälkeen lähdimme samoilemaan Österängenille ja kävimme katsomassa intin entisiä rivareita, jonne on tulossa jonkin sortin huoneistohotelli baareineen. Ulkoisesti mitään ei ollut vielä havaittavissa, mutta paikan pitäisi kuulemma aueta lähiaikoina. Toivottavasti Hannan Horisontin bisnekset eivät häiriinny uuden kilpailijan tulosta markkinoille.

Kävimme kuuntelemassa Hannan esitelmän majakasta. Pääsin kierrokselle lastenlipulla, sillä olin jo maksanut täyden hinnan (6 euroa) maaliskuussa. Ostimme savukampeloita ja varasimme saunan Cajukselta. Kampeloilla oli vielä Jurmoakin häijympi hinta: Pienet 5 e, isommat 6 e. Illalla saunaan mennessä saimme niitä kuitenkin vielä kympillä muovikassillisen, joten kaipa lopulta päädyimme järkihinnan lähimaastoon.

Antti saapuu lauantai-iltana Eivorilla (yhteysalus) osaksi miehistöä. Varasimme Hannalta lauantain illalliseksi kalasoppaa.

Illalla bongasimme sammakoita, joita on saarella tuhottomasti. Ne ovat hyvin syöneitä, tennispallon muotoisia, eivätkä kaikki oikein jaksa hyppiä. Tuuli oli aivan ihastunut niihin, varsinkin laiturin tyvessä jokaisena iltana päivystäneeseen paksukaiseen. Tämä Rohmuksi ristitty tapaus oli niin kesy tai tanakassa kunnossa, ettei jaksanut luikkia pakoon vaikka kameran linssi tuli aivan tappituntumalle.

Lauantai 30.6.

Antilla kävi huonbo flaksi, kun Turun bussi oli myöhässä, saaristobussi meni menojaan ja ansiokkaiden yritysten ja Kallen kyydin jälkeen myöhästyi Eivorista 15 minuuttia. Suunnitelma meni uusiksi siten, että Antti hyppää sunnuntaina Korppoosta Kökariin lähtevään laivaan ja tapaamme hänet huomenna Kökarin Sandvikissa.

Itse nautimme Solveigin kalasopasta ja saunoimme Cajuksen saunassa jo toistamiseen. Solveig lähetti epäonniselle Antille viemisiksi pari palaa kotitekoista limppua ja pannukakkua raparperihillolla ja kermavaahdolla.

Parin Rummikub-kierroksen (Rummikub = Juhon tuliaisiksi tuoma peli) jälkeen painelemme pehkuihin ja aamulla lähdemme Kökariin.

Laiturituomioistuin ratkaisee:

Satamamaksua ei ole, joskaan ei ole hintaan kuuluvia palveluita (sähkö, vesi, suihku) tai poijuakaan. Hinta-laatusuhde on silti varsin hyvä, sillä ilmaisesta ei voi valittaa. Peseytymistä varten voi varata Cajukselta saunan hintaan 5 euroa per lärvi, mikä on ihan ok. Pian saarella avataan ravintola, mutta jos haluaa kokea jotain parempaa, voi mennä Hermanin ja Solveigin kotiin syömään aitoa saaristolaisruokaa (jos tilaa riittää). Kaupan valikoima on pärjää monelle stadin korttelimarketille. Kokonaisuutena aivan pistämätön paketti.