Auringonlasku Keurunkarilla.

Tuulin äiti Leena ja minä matkalla Raumalle. (Kuva: Tuuli)

Tuulin äiti saapui aamulla Uuteenkaupunkiin. Sää ei hellinyt. Taivaasta valui hookaksoota ja tuuli hönki laiskasti pohjoisesta. Siis aivan loistava päivä purjehtia pohjoiseen.

Alkumatka ajettiin koneilla, mutta kun hiukset alkoivat hulmuta tuulessa, nousi täyspakallinen rättejä mastoon. Puolen tunnin kuluttua tukka oli jo putkella ja kallistumaa 30 astetta. Genoaa reivatessa vinssin kampi pulahti isoon varastoon. Yritimme pelastaa kampea (juu, en minäkään ennen tiennyt, että ne kelluvat) parilla tuulen alta tehdyllä lähestymisyrityksellä, mutta sitten näkyvyys juuri ja juuri pinnalla pysyvään tummaan objektiin katosi. Kirjataan tappioksi: Vinssin kampi, Lewmar, sininen, 1kpl, 45 euroa. (*Vitutus*)

Vene kulki kutistetulla genoalla varsin mallikkaasti, mutta tuuli oli varsin vastainen ja aallokko avoimilla paikoilla korkeaa, joten vauhti ja nousukulmat kärsivät. Tikkasimme naama irveessä ohi Rihtniemen kärjestä, jonka jälkeen pääsimme lasettamaan Rauman väylää hieman rennompaan suuntaan.

Raumalla ajoimme ensiksi Syväraumaan, joka ei oikeasti ole syvä. Satamaan johtavalla väylällä vettä oli paikoin vain 40 senttiä kölin alla. Syvärauman sataman vieraspaikat jättivät toivomisen varaa, joten lähdimme etsimään onnea muualta. Bongasin moottorivenevaltaisen Poroholman laiturin päästä 1,5 metrin syvyydestä kertovan liikennemerkin. En tiedä olisiko sinne mahdollisesti voinut mennä, mutta ajelimme kuitenkin Petäjäksen vierasvenesatamaan (suomeksi: Petäjäksen telakalle). Siivosimme veneen ja tilasimme taksin Kirkkokadulle. Kokeilemme vaihteeksi nukkumista talossa.

Sunnuntai 8.7.

Vanhan Rauman Kitukränn on Suomen kapein katu.

Satoi. Kävimme maksamassa satamamaksun edelliseksi ja seuraavaksi yöksi ja haimme Goretexit ja lisää vaihtovaateita. Edellisenä iltana kaupunkivarustusta pakatessa tuli näköjään oltua liian optimistisia. Illalla kävelimme sateessa kierroksen vanhassa Raumassa. Ostin myös uuden samanlaisen vinssin kammen hukkuneen tilalle (se maksoikin vain 40 euroa).

Maanantai 9.7.

Satoi edelleen. Kävimme ostamassa Keurunkarin yhteysalukseksi uuden soutuveneen. Entinen nakkisodan aikuinen oli jo sen verran hapan, että sadevesi pääsi vuotamaan välipohjaan tehden veneestä raskaan vetää rantaan ja soutaa (eikä se suoranaisesti parantanut turvallisuuttakaan). Kaupat syntyivät Suomi 420 -veneestä, joka toimitetaan keskiviikkona Mustaanlahteen.

Äitini saapui iltapäivällä Ikaalisista serkkupojan rippijuhlista. Kävimme testaamassa vanhan torin laidalle avattua uutta italialaista, Trattoria La Piazzaa ja kävelimme kattavan kierroksen vanhassa Raumassa. Illalla joimme pullollisen punaviiniä ja menimme ajoissa nukkumaan.

Tiistai 10.7.

Sausalito Keurunkarilla.

Tuulin äiti (vas.) ja minun äitini Keurunkarilla.

Harmaa päivä, mutta ei satanut. Lähdimme äidin ja Tuulin kanssa putputtelemaan Sausalitolla mökille Keurunkarille, Tuulin äiti tuli autolla ja soutuveneellä. Saimme ankkuroitua Sausaliton saaren pohjoisrantaan, josta löytyi sopivan syvä kohta. Veneeseen könyäminen on hieman hankalaa, mutta eipä siellä koko ajan tarvitse rampata.

Grillasimme ja saunoimme. Illalla heitimme äidin soutuveneellä ja autolla bussille. Harmi että hänellä oli sovittu meno Helsingissä, sillä olisi täällä pidempäänkin saanut olla.

Keskiviikko 11.7.

Tuuli ja Leena lähtivät vastaanottamaan uutta soutuvenettä, minä jäin huoltamaan Sausalitoa. Perälaatikon pohjille oli päässyt kertymään vettä, joka piti myös pistopunkan ikävän nihkeänä. Kuivailin paikat ja pesin samalla koko perälaatikon. Kamalaa hommaa. Laatikko on niin iso, ettei ulkoa käsin yletä juuri mihinkään, mutta niin pieni, että sisään ahtautuminen on kivuliasta puuhaa. Urakkaan kului useita tunteja, mutta tulipahan tehtyä. Sillä välin naisväki oli hakenut uuden veneen ja käynyt ostamassa siihen lukon ja kiinnitysvaijerin. Tuulilla on veneelle on jo nimikin: Günther – merten kyntäjä.

Söimme ja saunoimme, sitten söimme lisää. Torstaiaamuna lähdemme takaisin kaupunkiin molemmilla veneillä ja perjantaina Sausaliton matka jatkuu etelään. Tuulen suunnasta ja voimakkuudesta riippuu mihin asti.