Slöörilegi Kustavista Naantaliin alkoi vauhdikkaasti. Seitsemän solmun rajaa hätyyteltiin ja pauhu oli komiata. Velkualla reitti rupesi mutkittelemaan kapeissa saarten väliköissä ja Ilmatieteen laitoksen lupaaman 12 metrin sijasta tuuli hönki pikemminkin 1,2 metriä sekunnissa. Liruttelimme paikoin kolmea solmua. Välillä taas tuuli pääsi puhkumaan jostain raosta, ja hetki mentiin kuutta solmua, kunnes taas liki pysähdyttiin. Merimaskun sillan tienoilla purjeet räpsivät puolelta toiselle. Välillä sitloodassa tuntui käyvän vastainen tuuli, kun taas Windex näytti myötäistä. Windex pyöri välillä 360 astetta ympäri. Kummallisinta oli, kun genoan yläpää täyttyi toiselta puolelta ja alapää toiselta ja veti eteenpäin jonkin matkaa ollen “korkkiruuvilla”.

Maltoimme vihdoin luopua purjeista Kultarannan kohdalla. Juuri kun vene alkoi taas kulkea tasaisesti yli 5 solmua. Naantalin satamassa oli varsin täyttä. Vain uloimman laiturin ulkopuolella oli pari tuulisen ja möykkyisen oloista paikkaa jäljellä. Tarkkasilmäisen tähystämisen jälkeen löysimme kuitenkin sisemmältä satamasta poijun, jossa oli vain yksi vene kiinni. Naapuriveneitä syrjään työntäen puskimme Sausaliton kapeaan rakoon.

Kävimme syömässä Merisalissa. Iltabuffet (14 e) oli varsin hintansa väärti. Hakkasi hinta-laatusuhteessa ainakin Peterzensin pakastevihannekset, mutta Tuulin pizzan pohja oli vetinen.

Kiertelimme kaupunkia ja kävimme vielä huitaisemassa oluet Merisalin terassilla, koska se oli ainoa joka vielä tarjoili. Naapuripöytiin oli ilmeisesti tarjoiltu jo aika kauan…