Ravintola Ta Det Lugnt.

Pasta Mamma Rosa.

Lähdimme Kumlingesta komeassa sivutuulessa maksittaen 7.1 solmua jo ensimmäisen puolen mailin matkalla, mutta viimeiset mailit ennen Brändön Jurmoa livuimme enää kahta solmua.

Jurmon satama ei tehnyt mitenkään erityistä vaikutusta ensisilmäyksellä. Laituri näytti kaakkoistuulille avoimelta ja poijuja oli vain muutama. Pienuus sinänsä ei ole haitta, mutta yleensä se näkyy myös palveluissa ja tällä kertaa ajattelimme tarvitsevamme niitä.

Vaan sittenpä jouduimme vaikuttumaan. Uudenkarheat saniteettitilat olivat reissun parhaasta päästä. Sataman tuntumassa oleva kauppa oli jo suljettu, mutta sytytti valot veneilijän tarpeita varten. Saimme ostettua aamiaistarvikkeita.

Vielä suurempi yllätys oli kaupan yhteydessä oleva Ta Det Lugnt -kahvila, joka tarjosi myös italialaista ruokaa. Eikä mitä tahansa muka-italialaista, vaan kokki oli aito italialainen kokki ja ruoka sen mukaista. Chefin erikoisuutena oli italialaishenkiset marinoidut kalat ahvenanmaalaisista raaka-aineista. Vetelimme antipastolajitelman ja bruschetat alkuun. Pääruuaksi söimme kokin äidin reseptiä mukaillen tehtyä pastaa (Mamma Rosa), jossa oli “kaikkia meren eläviä, joita kaapista löytyy”. Listassa luki että kasvisruokia tehdään tilauksesta. Tuuli päätti kokeilla ja pääsi aluksi ristikuulusteluun: Mistä tykkäät? Mitä et halua syödä? Oletko jollekin allerginen? Ei laktoosia, vai? Tuloksena oli herkullinen mittatilausannos. Siloittelimme sapuskat espressolla, jäätelöllä ja porkkanakakulla. Koska kaiken tämän jälkeen aukioloaikaa oli vielä vajaa tunti jäljllä, laskimme päälle lasilliset ahvenanmaalaista Stallhagen-olutta.

Satamatarkastajan lausunto:

Lituripaikka 12 euroa, sähkö 2,50 päälle. Perushintoja. Laituri näytti suojattomalta kaakkoistuulille, mutta tätä ei päästy todistamaan. Saniteettitilat olivat hyvät ja siistit. Tunnin sauna olisi maksanut 3,50 euroa per nokka. Kauppa on lähellä, kuten myös ravintola, ja tässä tapauksessa niistä saa lisäpisteitä.