Jurmon satama

Matka Rosalasta Jurmoon alkoi vauhdikkaalla sivutuulipurjehduksella, mutta varsin pian tuuli lässähti ja jätti meidät lillimään alle 2 solmun vauhtia. Herättelimme BMW:n uniltaan ja pistimme Auto-Helmisen pinnaan. Pian tämän jälkeen päälle vyöryi sakea sumu. Ajoimme mittareilla lähes Jurmoon saakka.

Kaffelan tyhjät pullot ovat peräisin vierailevista aluksista. Vanhimmat 1970-luvulta

Jurmon kylä

Jurmon kansallismaisema

Jurmon baarin oviaukossa kävi selväksi, että tältä saarelta ei vielä huomenna päästä mihinkään. Kysehän ei ollut viinapulloista, joilla seinät olivat vuoratut, vaan karunkauniista maisemista ja herkullisista savukampeloista, joita sai ostaa tiskiltä. Pullot olivat tyhjiä, eikä paikalla edes ollut b-oikeuksia, vaan Suomen laki velvoitti meidät ostamaan Jurmo Handelista oluet kampeloiden painikkeeksi. Puolen litran oluttölkki maksoi handelissa 3,50 ja nanokokoinen kampela kaffelassa 2 euroa. Ei ihan ilmaista, mutta tässä miljöössä kukkaronnyörit löystyvät helpolla. Ja olihan se kampela pirun hyvää.

Tällä kertaa myös saunassa oli tilaa peräti yllin kyllin. Auringonlaskua saunan ikkunasta seuratessa harmitti, että otetiin vain tunnin vuoro. Uimareissu meni kivikossa kompuroinniksi. Itse uiminen jäi sikseen, sillä rannassa oli sen verran matalaa että olisi ottanut “köli” pohjaan.

Saunan jälkeen Tuulin oli päästävä kokeilemaan Rosalasta hankittua onkisettiä ja tekomatoja (Jurmohan on käytännössä pelkkää kiveä, joten oikeita matoja kaivaessa olisi voinut päästä itku). Vapa tehtiin keksistä. Kala ei kuitenkaan syönyt, joten pitänee huomenissa turvautua taas luotettavaksi havaittuun uistimeen: kahden euron kolikkoon.

Keskiviikko 27.6.

Keskiviikon vastaisena yönä pohjoiselle itämerelle pelmahti matalapaineen osakeskus, joka toi mukanaan navakan tuulen ja sateisen harmaan päivän. Päivällä sateen tauottua hetkeksi vedimme goretexit niskaan ja lähdimme kiertelemään saarta. Lintuja on paljon viserryksestä päätellen. Eniten silmään pistävät hanhet, joita on lähes yhtä paljon kuin niiden kakkaa. Lintujen pesimäaikaan (elokuun alkuun saakka) saaren eteläiseen kärkeen ei ole kaksijalkaisilla asiaa.

Päätimme ottaa opiksi edellisillan saunavuoromokasta ja tilasimme kaksi tuntia. Tällä kertaa saimme kyllä riittävän pitkän, mutta vain puoliksi lämpimän saunan. Termostaatti oli mennyt sököksi ja kiuas piti saunaa vain 60-asteisena, eikä saunan seinää piiskaava tuuli ja falskaava ikkuna auttaneet asiaa.

Iltayöstä tuuli äityi hurjaksi ja satama-altaassa kävi melkoinen ujellus. Pikku hiljaa aallokkokin ulottui altaan perukoille ja teki olosta ryppyistä. Laitoimme ennen nukkumaanmenoa tuulen puolelle ja poijuun varmistukseksi toiset kiinnitysköydet.

Laiturituomioistuin ratkaisee:

Satamamaksu on 15 euroa, minkä voi tulkita korkeaksi, sillä laiturille ei tule sähköä tai vettä. Laituri muuten on mainio, uudenkarhea betoniponttoonilaituri. Elämysmatkailijoille tarjolla on myös poijuja aallonmurtajan laidalla. Sauna maksoi 12 euroa per tunti. Ei paha, jos vertaa Rosalan suihkuun, euron per 6 minuuttia, eli kympin tunti!