Taisi olla kesän pisin moottoriveneretki. Meri oli rasvatyyni, mutta ilma silti vilakka. Sellainen pikainen tilapäinen ilmastonmuutos olisi ollut ihan paikallaan.

Ajattelimme käydä katsomassa kuuluisaa Gullkronaa, mutta paikka oli nuijalla lyöty, joten vaihdoimme kohteeksi Helsingholmenin. Se taas oli kahdella nuijalla lyöty, joten jatkoimme sisuuntuneena matkaa päätyen Högsåraan. Matkalla tsekkasimme Hamnholmin (liikaa veneitä), Furuholmenin kalliopaikat (viety) ja viereisen ankkurilahden (kymmenkunta venettä). Högsårassa oli ihmeen kaupalla poijujakin vapaana, vaikka kaikki veneet olivat ankkurissa. Siis miksi? Poijut oli kuulemma asennettu noin tuntia ennen saapumistamme. Kiitos vaan!

Poikkesimme matkalla Korpoströmissä ostamassa hampurilaistarpeet, mutta nyt kun Högsårassa oltiin, piti tietysti kipittää Farmors Cafeseen. Famulla oli tällä kertaa ihan oikeatakin ruokaa, ribejä grillistä, joten ruokailu oli sillä hoidettu.

Satamassa oli myös reilun kaupan laiva Estelle lastinaan tauotta saunovia ja uivia prometeusleiriläisiä. Maarianhaminan jälkeen ei oltu päästy kunnolla pesulle, joten oli suuri kiusaus käydä pummaamassa saunavuoro, mutta ei kehdattu.