Lähdön hetket Hangossa tuottivat jonkinlaisen deja vu -tuntemuksen. Veneelle tullessamme naapuriin tullut 38-jalkainen kilpuri oli turannut laituriintulonsa ja retkotti poijujen välissä köysi potkurissa. Onneksi episodi ei johtanut samaan loppuhuipennukseen kuin viime vuonna. Myös lähtöaamun sää muistutti viimevuotista: Tuulta lännestä ja paljon. Tällä kertaa tosin vielä reippaasti enemmän (14 m/s) ja kunnon sade kaupan päälle.

Päätettiin lykätä lähtöä ja mennä Henrixiin syömään. Ja kas, tuuli moinasi ja taivas aukeni. Alkuillasta loikottelimme hyvää kyytiä yhden halssin kryssillä kohti Kasnäsiä. Hiittisten pohjoispuolella reitti kääntyi aivan suoraan vastatuuleen, joten päätimme jatkaa uuden moottorin sisäänajoa.

Kasnäs on siisti ja nykyaikainen satama, mutta romantiikka ja idyllisyys puuttuvat siitä lähes tyystin. Yksi asia kuitenkin jäi lämmittämään mieltä: Huoltoaseman palvelu, jota yleensä ei ole lainkaan, oli täällä loistavaa. Laiturilla odotti kaveri kädet ojossa ottamassa köysiä vastaan ja kysymässä mitä sais olla. No kaikkea: Septi tyhjäks, vesi- ja dieseltankit täyteen. Kaveri ojenteli letkuja laiturilta veneeseen ja operoi pumppuja ja hanoja, meikä tökki letkut oikeisiin rööreihin. Septintyhjennysletkun hän huuhteli ensimmäiseksi imemällä merivettä (huomaavaista, koska edellisen paskat tiikkikannella eivät olisi kiva juttu).

Illalla meillä oli kutsu gin tonicille toiseen hoskilaiseen veneeseen, Panasoniciin, mutta suolakala-ateriaa nauttiessa venyi niin myöhään että päätimme siirtää seuraavaan päivään. Sääennuste ja tavoitteet eivät ihan pelaa yhteen, joten saatamme viettää vielä huomisen Kasnäsissä. Tarkoituksena oli mennä Gullkronaan, mutta ennuste lupaa 16 m/s luoteistuulta (täysvastaista).