Nauvosta starttasimme sushien jälkeen kohti Korpoströmiä. Yritimme aluksi pujeilla, mutta saarten välissä tuuli kieppui ja paukutteli purjeita sen verran raivostuttavasti, että Solé sai taas peliaikaa. Uusi kone kehrää kuin kissa ja antaa ihan hyvät matkavauhdit, mutta onhan putputtelu kuitenkin aina vähän puuduttavaa.

Internet sanoo: “Sataman uusi palvelurakennus valmistuu vuoden vilkkaimmalle veneilykaudelle 2008.” Minä sanon: “Jos on tylsää ha haluaa seurata rakennustyömaan vilskettä, tarjoaa Korpoström vilkasta veneilykautta 2008″. Tuuli sanoo: “Se Rumar Strand, josta tultiin vartti sitten ohi, näytti viehättävämmältä”.

Vaikka olimme kuulleet kehua Korpoströmistä, päätimme jättää visiitin seuraavaan kertaan, jolloin uudet viritykset olisivat valmiina. Varasimme Rumarista rantasaunan puhelimitse ja putputtelimme sinne.

Rumari Strandin raflassa saa kuulemma mainiota ruokaa, mutta saunaa odotellessa oli hyvää aikaa panostaa pentterissä häärimiseen. Kokkailu Wallaksen liedellä on kodin induktiolieden ja brikettigrillinkin jälkeen virkistävän haastavaa. Couscous avec Sept Legumes oli kuitenkin oman arvion mukaan onnistunut suoritus ja myös sen kera nautittu australialainen shiraz.

Rumarin heikkous on sijainti väylän laidassa. Vaikka kapeikossa on luonnollisesti aallonmuodostuskielto ja nopeusrajoituskin, ei tavallinen targakuski niitä ymmärrä. Eikä edes valtion virkamiehet, perkele! Kattilankannet tuppuivat pentterissä lattialle, kun Metsähallituksen vene kaahasi ohi rikkoen kaikkia sääntöjä ja hyviä tapoja. Pärtsäisivät hiivatin puskajussit siellä metsässään ja jättäisivät vesialueet rauhaan!

Toinen Rumarin heikkous on sauna. Kiuas näyttää R2D2:lta ja sisälsi enemmän nappeja ja lcd-näyttöjä kuin high tech -kodinkoneet, mutta teknologialla ei korvata huonosti toteutetun löylyhuoneen ja puutteellisen ilmankierron tärväämiä löylyjä. Vesi oli kylmää joten uiminen jäi. Puhtaus on kuitenkin puoli ruokaa, ja se puoli saatiin täytettyä.